Blogi

VUODENVAIHDE (12)

Hieman yli neljän tunnin päästä tämä kuluva vuosi, 2013, vaihtuu vuodeksi 2014 eli ensi vuodeksi. Hip hurraa!! Mitäkö jäi taakse? Pakko tunnustaa että todella paljon. Vuosi sitten elettiin erittäin suuren epävarmuuden aikaa. Anu ( vaimoni, puolisoni, hallitukseni, emäntäni, eukkoni tai vaikkapa akkani, valitse itse sinulle parhaiten sopiva nimike) oli saannut tohtorilta melkoisen tylyn tuomion: laajalle levinnyt imusolmukesyöpä. Sillä hetkellä ei tullut mieleen yhtään vitsiä tai hyvin päättyvää satua.  Oli kuin henkinen salama olisi iskenyt läpi pään ja kropan. Hei, tätähän sattuu, muille, muttei meille. Sattui kuitenkin - ja kipeästi.  Ei tälläiseen osaa (oikeasti) valmistautua? Stytostaattihoito, sanoi valkotakkinen, stytostaattihoito on tässä tapauksessa ainoa mahdollisuus ja se mahdollisuus selviytyä on parhaimmillan n. 30 prossaa.     Sen tiedon kanssa sitten piti elää ja olla. Yhteinen eläkeläistulevaisuus näytti vähintäinkin horjuvalta. Jatkuvat käynnit Syöpäklinikan, Laboratoroitten sekä Peijaksen sairaalan välillä pisti vähitellen elämänarvot uuteen järjestykseen.  Asiat, joita aluperin piti itseenselvyyksinä, osoittautuivat kaikkea muuta kuin sellaisiksi. Tulevaisuuden "suunnitelmat" muuttuivat erittäin lyhytjänniteisiksi, kuten koko elämäkin, eli elettiin vain päivä kerrallaan. Ei tarvinnut tehdä kesä- tms suunnitelmia. Samaa tahtia koki toisen fyysisen kunnon jatkuvan alenemisen, eli esim. maitotölkin avaaminen oli melkoisen mahdotonta. Onneksi psyykkensä kuitenkin kesti.

Kunnes sitten, hieman ennen juhannusta, valkotakkinen totesi että syöpäsolut ovat hävinneet, totaalisesti. Sanoi mukana olleen myös kosolti hyvää onnea. Tietysti, kun ei voinut, tohtorina, sanoa että tapahtui meilkeinpä ihme!!. Säännölliset tarkistukset jatkuvat kuiten kvartaalisesti, eli neljännesvuosittain. Seuraavan kerran sitten helmikuussa.  Minähän en tässä ollut (fyysisesti) sairas mutta henkinen paine oli kuitenkin melkoinen. Ohessa on kuva viimevuotisesta tinanvalannasta, joka olisi saattanut olla viimeinen yhteinen. Kuitenkin, vajaan neljän tunnin päästä valamme taasen tinaa ja yritämme katsoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kaiken tämän koetun jälkeen uskon vakaasti siihen, että minäkin pystyn taasen kävelemään ja liikkumaan tammikuussa (?) tehtävän lonkkanivelleikkauksen jälkeen jnälleen niinkuin ennekin. Nythän olen melkoisen sidottu neljän seinän sisälle ja keppikävelyyn.  Enkä tässä tarkoita sauvakävelyä, vaan kyynärtukikeppejä.. Ilman Anun läpikäymää koettelemusta, olisin varmaan aika paljon katkerampi ja kyynisempi omasta "kohtalostani" Mutta kaikesta huolimatta suhtaudun tässäkin tapauksessa tulevaan vuoteen erittäin positiivisesti ja optimistisesti tulevaan vuoteen 2014 eli: HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA  kaikille jotka tämän tekstykän lukenee.  Ensi vuonna sitten taasen otetaan iloisemmin??

                                               Ajatteli Jappa eli Ailion Jari

 

 

 

Uusimmat kommentit

02.04 | 12:55

Heissuli vei Jappa , niin sitä ikää kertyy

...
23.01 | 03:38

Painajaista luvassa?
terveisin efb

...
16.01 | 15:35
Teksti on saanut 1
02.04 | 10:48
Teksti on saanut 1