Blogi

WAPPUILOA (12/2014)

Se on sitten elämäni kuudeskymmeneskuudes vappurieha ratsastamassa kohti laskevaa aurinkoa!-  Onhan noita siten ollut. Entä muistuuko mieleeni yhtään menneitä vapunaikoja, riehoja nuoruuden hurmoksesta? No tottahan toki. On tietysti sanottava, ettei ensimmäisistä kuudesta vapusta ole minkäänlaisia mieli- tai muistikuvia ja joistakin senjälkeisistäkin kuvat saattavat olla hyvinki hataria. Syystä tai toisesta? Yleensä se syy on se toinen. Mutta joitakin kuvaelmia on kyllä pöntössä pysynyt.  Otetaan nyt vaikkapa tämä vappu 1967.  Pirskeet olivat Topin mökillä, på Naturland i Nådendal.  (Naantalin Luonnonmaalla, tiedoksi pakkoruotsin kieltämisen kannattajille). Silloinen tyttöystäväni, Pirkko, loihe kysymään, notta Alkon tuotetta otettaisiin mukaan. Isänsä lupasi nimittää tuotteen toimittaa, alaikäisiä kun oltiin.  Mitä, tuumasin minä, että oikein viinan kanssa sitä pitäisi läträtä?  Ihmettelin oma turmeltumattomuuttani. Ota mitäs tykkäät, vastasin, kun en niistä iloaineista mitään ymmärtänyt. Tämä on, kuulkaas, ihan totuuden tosi, vaikkei sitä kukaan nykyään saata uskoakkaan.  Vespalla sitten hurahdettiin Haijaisiin päin ja perillä oli ilmapalloja, serpentiiniä, sekä muuta vappukrääsää. Ja tietysti nakkeja, perunasalaattia sekä simaa ja tippaleipiä jotka hyödynnettin sisäisesti , siinä kättelyvaiheen jälkeen. Ja sitten pääasiaan. Tyttöystävävi kaivoi kassistaan esille lasipakkauksen jonka päällä komeili PERNOD. Mitä lienee, tököttiä, ollut. Sen muistan, että sitä blandattiin veteen ja sitten ryystettiin useampikin lasillinen, tiemmä, sillä mitään muuta ensitten oikein muistakaan.  Seuraava mielikuva oli hirveä olo, hirveä maku suussa, ja ylenantoja sekä inhoittava aniksen maku, joka solussa. Loppujen lopuksi tästä selvittiin kuitenkin hengissä mutta sain kuiten ikuisen kammon kaikkea aniksenmakuista kohtaan.  En edes anispastilleja voi syödä ilman sitä etovaa tunnetta.  Myöhemmin, vuonna 1987 törmäsin samaan ilmiöön Varkitsassa, Kreikassa, jonne matkattin Finnair-teamin mukana ja siellä Pinkin patio-juhlat jossa osansa oli Ouzo-joumalla. Mutta tämä on sitten ihan eri tarina.  Toinen vappumuisto on vuodelta 1971 jolloin olimme kokoontuneet Vadstenankatu 13:ssa vapun "treeneihin" Mukana ei ollut Pernodia tai edes Ouzoa, mutta kylläkin muita monopolituotteita.  Ystäväni ja kaverini Jaska (kaikkien naantalilaisten tuntema, nyt jo edesmennyt Jaakko V) oli päättänyt ottaa välitorkut broidini entisessä huoneessa.  Mikäs siinä varsinainen vappuoitteluhan oli vielä edessäpäin. Jonkinajan kuluttua Jaska pyysi minua avaaman oven. No mikä ettei.  Jaska oli suorittanut omakohtaisen vatsahuuhtelun, mutta huuhtelupussi oli unohtunut. Kätevävä miehenä Jaska oli säilyttänyt vatsasisällön näytteen yhteen puristetteuhin kouriinsa. Ohjasin Jaakon WC:n puolelle ja kohta, käsienpesunkin jälkeen J oli jälleen valmis jatkamaan harjoituksia joista sitten siirryttiinkkin varsinaiseen vapunviettoon, ensin alakertaan ja sitten Rantsuun, Tavastin Kiltaan etc...

Senkin muistan, että vapun ja vapunjälkeissiivouksen mentyä, meillä oli senverran tyhjiä kuoria, että saatiin vielä soppalihat lihakeittoa varten jota Jarppi sitten keitteli tunnetulla taidollaan. (viimehetkellä sain hänet estetyksi avaamasta painekattilan kantta prosessin ollessa vielä kesken, mutta tämäkin on sitten ihan toinen stoori)

Otsikon kuva on otettu tänään, vapunpäivänä paikallispubin terassilla jossa vaputtelen virttyneesä yo-lakissa huitoen vappukepillä Pernod- demoneita olkapäiltäni Aino-mammalta lainaamassani avokulkuneuvossa!

Nautti ja vietti Jappa eli Ailio Jari

 

 

Uusimmat kommentit

02.04 | 12:55

Heissuli vei Jappa , niin sitä ikää kertyy

...
23.01 | 03:38

Painajaista luvassa?
terveisin efb

...
16.01 | 15:35
Teksti on saanut 1
02.04 | 10:48
Teksti on saanut 1