JARIN PLOGI

PAKOON (8/2015)

Taasen on lähdettävä, huomenna, maaseudun rauhaan, pääkaapuntiseudun hulinoista.  Ekaksi Joensuun kautta Outoon Kumpuun, muutamiksi päiviksi ja sieltä sitten tiistaina Kovvolan kautta Iitin Ralansuuhun (vaihtoehtoisesto Ratansuuhun, kuten naapurin kauppaneuvoksettaret asuinkuntansa ilmaisevat). Siellä ollaan sitten ja "ulkoillaan" parisen viikkoa.

Siis pakoon mutta mitä pakoon? Kertokoon sen tänäpänä julkaistu HS, sanatarkasti kulttuurisivulla B3: Helsinki täytty viikonloppuna sadoista pelimanneista sekä polkan jytkeestä, kun ympäri Suomea kiertävä Samuelin Poloneesi rantautuu tänä vuonna pääkaupunkiin. APUA, palokunta, rajavartiolaitos, rannikkotykistö, poliisi, Marttaliito, TEHKÄÄ JOTAIN, estäkää tämä, jos vielä voitte. Tästä ilmennee, etten juurikaan diggaa mainittua musiikkilaatua, ja niinhän asia onkin jos se lievästi ilmaistaan.  Vanhimmat meistä muistanevat vielä ajan jota kutsuttiin kansanmusiikki- ja humppakaudeksi.  Silloin sitä kuultiin ja nähtiin kaikista tuuteista radiosta ja TV:stä kun muita sähköisiä tuutteja ei oltu vielä keksitty. Kaustinen oli tämän hirmusuuntauksen koti ja kehto. Jylhin konsti oli se kun Konsta Jylhän johdolla koko Kaustisten pitäjä kokoontui Keinumäelle, kaikki ikävuosien 2 - 102 välillä olevat, sadat muusikot ja niitten alut, niin miekkoset kuin myös naikkoset laahustivat paikalle ja jokainen varustautuneena viululla, lisättyinä parilla kurtun venyttäjällä.  Pisteenä iin päällä oli sitten iäkäs, nutturapäinen kansakoulun opettajatar jopa raahasi paikalle kyläkoulusta pöllimänsä urkuharmoonin.  Tiedättehän te tuon poljettavan soittokonekummajaisen josta eri vetonappuloita säätelemällä sai aikaan mitä kakofoonisimpia, ihmiskorvia vihlovia "ääniä"?  Ja sitten se alkoi: yy, kaa, kolome.  Konstan Jenkka ekana. Eikä loppua nakynyt, ei vaikka olisi itkuun pillahtanut.  Siitähän ne viuluviikarit vielä innostuivat entistä pontevimpiin suoritteisiin.  Volyymiä ja epäsointuja ei kun lisää. Konsta polki tahtia jalallaan ja opettajatar nyökytteli päätään niin että huolellisesti sidottu nutturakin aukesi siinä hötäkässä. Mutta ei se tahtia haitannut, mitä nyt hieman sotki lisää.  Siinä sitten, tuntien saatosssa kuultiin koko repertuaari ja musiikkilajit. Masurkat, valssit, sottiisit ja mitä kaikkia niitä olikaan keksitty. Suosituin ja toivotuin kappale taisi olla humppa nimeltään: Nailonköyteen Hirttäytyjän Parempi Humppa ja parempihan se niin olisi ollutkin?? Onneksi tämä buumi viettää nyt hämärän hyssykkää.  Mutta ei syytä huoleen: Kyllä se vielä jonakin rumana päivänä esiin ponnahtaa. Sanokaa mun sanoneen, ja niinhän mä just sanoinkin

Laitetaan tähän vielä lopuksi toinen musiikillinen mielipide. Samaisen Hesarin mielipidepalstalla eräs ulkoasiainministeriön neuvosnainen loihe kirjoittamaan seuraavaa Pertti Kurikan Nimipäivistä: "Bändi on kuitenkin paras mainos ja mediailmiö. mitä Suomi olisi  tällä rahalla voinut ostaa. Uskon, että edustustollamme Wienissä on edessään unohtumaton rumba"

Tämän minäkin kyllä uskon ja vielä rahalla ostettu.  Voi pyhä isä...

Aihekuva edustaa hieman erilaatuista musaa. Diggariklubin Back to the Sixties-illasta Savoy teatterissa parin vuoden takaa.

                          seppoheikinheimosoi Jappa eli Ailion Jari               

 

 

Uusimmat kommentit

02.04 | 12:55

Heissuli vei Jappa , niin sitä ikää kertyy

...
23.01 | 03:38

Painajaista luvassa?
terveisin efb

...
16.01 | 15:35
Teksti on saanut 1
02.04 | 10:48
Teksti on saanut 1