JAPAN PLOKI

LYLYNLATE (19/2015)

Täytynee kyllä huomauttaa ja uskoa että kyllä sinä, lylynlate, olet kova(päinen) jätkä. Periksi ei anneta senttiäkään vaikka syrän märkänis. (ei anneta periksi senttiäkään, tarkoittaa tässä edelleen pituusmittaa, ei palkkamäärää, sillä silloiin ei puhuta senteistä). Maamme taantumuksellisimman sakin puheenjohtajana toki ymmärrät tarvittavien toimenpiteitten tarpeellisuuden jotta kansainvälinen kilpailukykymme saavuttaisi sen tason joka sille oikeutetusti kuuluu(???) Meidän tuotantokustannuksillamme on hyvin vaikeaa pärjätä kilpailussa tehokkaampien maitten ja järjestelmien kanssa. Siksi vanhaa, SAKilaisten hokemaa: "lisää liksaa, vähemman työaikaa ja enemmän lomaa" ei voida haudata vaikka se jo haiskahtaakin. Ja jos sinä, lylynlate, antaisit tässä periksi, tekisit järjestösi ja itsesi samalla hetkellä tarpeettomaksi. Mites sitten suuta väännettäisiin?  Mitään uusia keinoja Suomen nostamiseksi ei voi edes harkita. Kammoksuttava jo pelkkänä ajatuksenakin.

Suomi on tällä hetkellä hieman niinkuin vanhanaikaisen junan jarruvaunu, jossa vaunussa ylitoimelias jarrunmies vääntää kampeansa aina kun vauhti meinaa parantua. Toiset junat painavat ohitse, me joudumme sivuraiteelle ja lopuksi löydämme junamme syrjäKiinan takaratapihalta. Ei kovin houkutteleva näky. Mutta kuten sanottu on: periksi ei anneta.

Omituista on tietysti sekin, että kun "valtiovalta" pyrkii säästöihin (lue:leikkaamaan), niin yksityishenkilöitä kehoitetaan lisäämään kulutustaan. No hyvä, mutta mitäs teet jos tyhjästä taskusta löytyy vain vuori niin mistäs kulutat.  Tässä tulee apuun vanhan koulukunna laskuoppi: jos ei voi ottaa, täytyy lainanta ja jatkuva kierre ei kun syvenee.

On unohdettu se vanhakristillinen oppi, että seitsemänä hyvänä vuotena pitää säästää (säästää"-sanan merkityksen voi katsoa vaikka Googlesta, jos unohtumaan ompi päässyt), että seuraavina huonona seitsemänä vuonna on, mistä ottaa.

Tuosta jarruvaunusta tuli mieleeni vielä juttu Enklannin rautateitten kehityksestä. Höyryveturissa, siinä edessä, tekivät töitään jekä junankuljettaja että lämmittäjä joka lapioi hiiltä pesään.  Jarruvaunussa kapuloitsi jarrumies, varsinkin alamäissä. Tekniikan kehitys teki ensin tarpeettomaksi jarrumiehen ja koko vaunun. Rdunvalvontajärjestö vaati kuitenkin ettei j-miestä voitu erotta vaan hänet siirrettiin istumaan veturiin, ilman työvelvoitetta. Dieselin ja sittemmin sähkön tulo voimanlähteeksi teki hukkaakauraa myös hiilenlappaajasta. Ei kun istumaan kuskin oikealle puolelle. Näin sitä sitten huruteltiin kolmen miehen voimalla, ja tehokasta oli kuin suomalaisen työelämän kehittäminen. Ja eivät tainneet ne kustannuksetkaan juuri laskea.

Kuvan kaveri suree kenties samaa asiaa.

                            Tätä ajatteli ja tuumasi (ratkaisua löytämättä) Jappa eli Ailion Jari                    

 

 

Uusimmat kommentit

02.04 | 12:55

Heissuli vei Jappa , niin sitä ikää kertyy

...
23.01 | 03:38

Painajaista luvassa?
terveisin efb

...
16.01 | 15:35
Teksti on saanut 1
02.04 | 10:48
Teksti on saanut 1